Vaikka tässä haenkin uusia arkirutiineja, rutiinit ylipäänsä ovat pahasta. Kyllä sitä niin helposti kävelee laput silmillä tuolla kaupungilla, valittaa sateisista keleistä tai kauhistelee keskustan sottaisuutta. Tulevan Maailman Paras Paikka (MPP) -juttusarjan osiot koskevat yksinomaan urbaaneja ongelmia Vancouverissa ja sen lähistöllä. Tämä alue on kuitenkin pieni pläntti koko provinssin pinta-alasta. Brittiläisen Kolumbian maapinta-ala on kuitenkin 925 186 neliökilometriä...
Luonto täällä on upea ja monimuotoinen, siitä ei pääse mihinkään. Toissa viikonloppuna pääsin vaihteeksi nauttimaan luonnosta urakalla ja vaikka melkein koko viikonlopun ajan satoikin vettä kaatamalla, olin ihan huumassa. Perjantaina olin Grouse Mountainilla ja siellä pääsin pienelle haikille. Sää suosi ja maisemat alas kaupunkiin olivat upeat. Myöhemmin pilvet vyöryivät ylle ja oltiin ihan pilvessä. Lauantaina oli säkää sään kanssa Whistlerin suunnalla, ei satanut pahemmin juuri silloin kun oltiin ulkoilemassa. Sunnuntaina satoi vettä kaatamalla kun ajettiin Strathconaan Vancouver Islandilla, mutta perillä onnisti taas. Uskomatonta miten erilaisia nämä lauhkean vyöhykkeen sademetsät ovat riippuen siitä missä päin olet. Olit sitten meren rannassa, vuoren huipulla, ikimetsässä 800 vuotta vanhojen puiden juurella tai ihan urbaanissa ympäristössä seawallilla, luonto jaksaa ihmetyttää ja ihastuttaa aina vain.
Näin kesän jälkeen mun lempimaisema on taas hahmottunut entistä paremmin. Haluaisin asua veden äärellä, jonka toisella rannalla on kukkula tai vuorenrinne. En ihan heti kyllästyisi tuijottamaan pilviä, jotka roikkuvat koko ajan muuttuen vastarannalla, muodostaen välillä vain ohuen kaistaleen puoleenväliin rinnettä.
Aiheeseen liittyviä kuvia latailen tähän kun ehdin...
Luonto täällä on upea ja monimuotoinen, siitä ei pääse mihinkään. Toissa viikonloppuna pääsin vaihteeksi nauttimaan luonnosta urakalla ja vaikka melkein koko viikonlopun ajan satoikin vettä kaatamalla, olin ihan huumassa. Perjantaina olin Grouse Mountainilla ja siellä pääsin pienelle haikille. Sää suosi ja maisemat alas kaupunkiin olivat upeat. Myöhemmin pilvet vyöryivät ylle ja oltiin ihan pilvessä. Lauantaina oli säkää sään kanssa Whistlerin suunnalla, ei satanut pahemmin juuri silloin kun oltiin ulkoilemassa. Sunnuntaina satoi vettä kaatamalla kun ajettiin Strathconaan Vancouver Islandilla, mutta perillä onnisti taas. Uskomatonta miten erilaisia nämä lauhkean vyöhykkeen sademetsät ovat riippuen siitä missä päin olet. Olit sitten meren rannassa, vuoren huipulla, ikimetsässä 800 vuotta vanhojen puiden juurella tai ihan urbaanissa ympäristössä seawallilla, luonto jaksaa ihmetyttää ja ihastuttaa aina vain.
Näin kesän jälkeen mun lempimaisema on taas hahmottunut entistä paremmin. Haluaisin asua veden äärellä, jonka toisella rannalla on kukkula tai vuorenrinne. En ihan heti kyllästyisi tuijottamaan pilviä, jotka roikkuvat koko ajan muuttuen vastarannalla, muodostaen välillä vain ohuen kaistaleen puoleenväliin rinnettä.
Aiheeseen liittyviä kuvia latailen tähän kun ehdin...
No comments:
Post a Comment