Mä pääsin nauttimaan työsuhde-eduista ensimmäistä kertaa kun oltiin lauantaina valasristeilyllä Vancouverista Victoriaan. Lähtö oli klo 8.15 aamulla seabus-terminaalista ja siellä piti olla puolta tuntia ennen lähtöä. Suunnattiin istumaan yläkannelle, epävakaisten kelien jälkeen nautittiin auringonpaisteesta ja mukavista maisemista (vieressä oli Princess Cruisesin Alaskan-risteilijä). Täytyy kyllä sanoa, että maisemat ovat upeat kun suunnattiin pois kaupungista Lion´s Gate -sillan ali ja English Baylle ankkuroitujen rahtilaivojen ohi.
Strait of Georgian ylitys kesti noin tunnin ja ulapalla oli kunnon aallot, vauhdikasta menoa. Jari haki jossain vaiheessa tuulitakin päälle, kannella ei nimittäin ollut lämmin. Mä istuin ohjaamon takana ja siinä oli hyvin tuulelta suojassa. Active Passissa pysähdyttiin yhden luodon luona, jossa on laskuveden aikaan paljon hylkeitä. Gulf Islandsin suojissa meno tasaantui ja valaiden etsintä jatkui. Tuolla alueella on yksi miekkavalasperhe, joka on alueella ympäri vuoden. Lisäksi siellä on muita valaita, jotka viihtyvät alueella kesäisin ja lähtevät etelään talveksi.
Valassafariveneet ovat yhteydessä toisiinsa ja ilmoittavat jos valaita näkyy jossain. Neljän tunnin safarin aikana Vancouverista on aikaa etsiä valaita, on lupa suunnata USAn aluevesille jos valaita on nähty siellä. Meidän vene kävi kääntymässä Race Rocksilla Juan de Fuca Straitissa, siellä nähtiin merileijonia. Valaat jäivät kuitenkin näkemättä, oppaan mukaan tänä kesänä 80% safareista on nähty valaita. Firman nettisivujen mukaan harmaavalaita oli bongattu tuonakin aamuna, eivät vain osuneet meidän reitille.
Nähtiin illalla uutisissa, että USAn puolella samoilla vesillä Makah-intiaaniheimon jäsenet olivat tappaneet harmaavalaan, ensin olivat ampuneet sitä harppuunalla ja sen jälkeen konekiväärillä perään. Käsittämätöntä... Inkkareilla on erikoislupa tappaa valaita kulttuurisyihin vedoten, tämä tapaus on tosin kaukana tuollaisesta menettelystä.
Oltiin Victoriassa vähän puolenpäivän jälkeen ja aurinko lämmitti mukavasti heti kun päästiin maihin. Vesillä oli sen verran tuulista, että vilu meinasi tulla. Jari oli ekaa kertaa Victoriassa, oli siis aika vierailla provinssin pääkaupungissa. Käytiin ensin turisti-infossa ja sen jälkeen bussiasemalla ostamassa liput paluumatkalle. Sen jälkeen löydettiin mukava terassi, missä nautittiin lounasta. Inner harbourin ympäristö on täynnä turisteja, mikä ei houkutellut meitä. Lounaan jälkeen käveltiin Chinatowniin päin ja ihailtiin vanhoja rakennuksia + erilaista atmösfääriä kuin mitä Vankussa on. Ei muuten nähty yhtään ihmistä kerjäämässä rahaa, tosi hieno juttu. Vankussahan ei pääse edes lähikauppaan ilman että joku pyytää rahaa matkalla.
Victoriassa on selvästi eurooppalaisempi fiilis kuin Vankussa, tosin siellä huomaa että kaupungilla voisi mennä paremminkin. Ihan keskustassa on tyhjiä tontteja, varsinkin Chinatownin suunnalla. Toisaalla keskustassa taas rakennetaan ihan älyttömästi. Piipahdettiin vielä kahvilla ennen kuin päätettiin suunnata aikaisemmalla bussilla takaisin Vankkuun. Jos olisi suunnitellut reissun paremmin, olisi ollut mukavaa jäädä sinne yöksi tai tulla vesitasolla tai helikopterilla takaisin. Nyt ei vain jaksanut palloilla siellä pidempään, eikä edes käyty Royal Museum of British Columbiassa katsomassa supersuosittua Titanic-näyttelyä.
Bussiasemalla oli mielenkiintoista seurata kaaosta. Pacific Coach Linesilla on periaatteessa monopoli bussiliikenteessä Vancouverin ja Victorian välillä. Victoriasta lähti 3 bussia kohti Vankkua; yksi suoraan Vancouverin bussiasemalle, toinen keskustahotelleihin ja kolmas lentokentälle. Siellä oli lauma latinoturisteja hukassa, kun eivät tienneet mihin bussiin mennä. Kävivät sitten jokainen kysymässä erikseen kuskilta mikä bussi on oikea ja kuskilta meinasi mennä hermot, hieman oli kielimuuria välissä. Päästiin ajoissa matkaan ja viiden lauttaan. Lautta tosin lähti vajaat puoli tuntia myöhässä, kun joku sai sydänkohtauksen autokannella.
Me käytiin tuttuun tapaan syömässä, se kuuluu meidän aktiviteetteihin kun ollaan lautalla. Sen jälkeen käytiin kannella istuksimassa ja ehdittiin käydä kahvilla ennen kuin saavuttiin Tsawwasseniin. Sieltä kesti vielä tunnin ennen kuin päästiin bussiasemalla ja sieltä kotiuduttiin paikallisbussilla.
Oli kyllä mukava päivä, keli oli loistava ja oli mukavaa päästä pois kaupungista. ...ja tehdä se niin ettei jompi kumpi meistä kihise ratin takana. Kaipaan oikeasti päivä-/viikonloppureissuja, joita Euroopassa on helppo harrastaa ja julkisilla pääsee niin helposti liikkumaan. Oli se sitten Suomessa vaikka reissu Hesaan tai Saksassa asuessa reissu Pariisiin. Täällä tuo ei oikein onnistu...
Kuvia tulossa lähitulevaisuudessa...
Strait of Georgian ylitys kesti noin tunnin ja ulapalla oli kunnon aallot, vauhdikasta menoa. Jari haki jossain vaiheessa tuulitakin päälle, kannella ei nimittäin ollut lämmin. Mä istuin ohjaamon takana ja siinä oli hyvin tuulelta suojassa. Active Passissa pysähdyttiin yhden luodon luona, jossa on laskuveden aikaan paljon hylkeitä. Gulf Islandsin suojissa meno tasaantui ja valaiden etsintä jatkui. Tuolla alueella on yksi miekkavalasperhe, joka on alueella ympäri vuoden. Lisäksi siellä on muita valaita, jotka viihtyvät alueella kesäisin ja lähtevät etelään talveksi.
Valassafariveneet ovat yhteydessä toisiinsa ja ilmoittavat jos valaita näkyy jossain. Neljän tunnin safarin aikana Vancouverista on aikaa etsiä valaita, on lupa suunnata USAn aluevesille jos valaita on nähty siellä. Meidän vene kävi kääntymässä Race Rocksilla Juan de Fuca Straitissa, siellä nähtiin merileijonia. Valaat jäivät kuitenkin näkemättä, oppaan mukaan tänä kesänä 80% safareista on nähty valaita. Firman nettisivujen mukaan harmaavalaita oli bongattu tuonakin aamuna, eivät vain osuneet meidän reitille.
Nähtiin illalla uutisissa, että USAn puolella samoilla vesillä Makah-intiaaniheimon jäsenet olivat tappaneet harmaavalaan, ensin olivat ampuneet sitä harppuunalla ja sen jälkeen konekiväärillä perään. Käsittämätöntä... Inkkareilla on erikoislupa tappaa valaita kulttuurisyihin vedoten, tämä tapaus on tosin kaukana tuollaisesta menettelystä.
Oltiin Victoriassa vähän puolenpäivän jälkeen ja aurinko lämmitti mukavasti heti kun päästiin maihin. Vesillä oli sen verran tuulista, että vilu meinasi tulla. Jari oli ekaa kertaa Victoriassa, oli siis aika vierailla provinssin pääkaupungissa. Käytiin ensin turisti-infossa ja sen jälkeen bussiasemalla ostamassa liput paluumatkalle. Sen jälkeen löydettiin mukava terassi, missä nautittiin lounasta. Inner harbourin ympäristö on täynnä turisteja, mikä ei houkutellut meitä. Lounaan jälkeen käveltiin Chinatowniin päin ja ihailtiin vanhoja rakennuksia + erilaista atmösfääriä kuin mitä Vankussa on. Ei muuten nähty yhtään ihmistä kerjäämässä rahaa, tosi hieno juttu. Vankussahan ei pääse edes lähikauppaan ilman että joku pyytää rahaa matkalla.
Victoriassa on selvästi eurooppalaisempi fiilis kuin Vankussa, tosin siellä huomaa että kaupungilla voisi mennä paremminkin. Ihan keskustassa on tyhjiä tontteja, varsinkin Chinatownin suunnalla. Toisaalla keskustassa taas rakennetaan ihan älyttömästi. Piipahdettiin vielä kahvilla ennen kuin päätettiin suunnata aikaisemmalla bussilla takaisin Vankkuun. Jos olisi suunnitellut reissun paremmin, olisi ollut mukavaa jäädä sinne yöksi tai tulla vesitasolla tai helikopterilla takaisin. Nyt ei vain jaksanut palloilla siellä pidempään, eikä edes käyty Royal Museum of British Columbiassa katsomassa supersuosittua Titanic-näyttelyä.
Bussiasemalla oli mielenkiintoista seurata kaaosta. Pacific Coach Linesilla on periaatteessa monopoli bussiliikenteessä Vancouverin ja Victorian välillä. Victoriasta lähti 3 bussia kohti Vankkua; yksi suoraan Vancouverin bussiasemalle, toinen keskustahotelleihin ja kolmas lentokentälle. Siellä oli lauma latinoturisteja hukassa, kun eivät tienneet mihin bussiin mennä. Kävivät sitten jokainen kysymässä erikseen kuskilta mikä bussi on oikea ja kuskilta meinasi mennä hermot, hieman oli kielimuuria välissä. Päästiin ajoissa matkaan ja viiden lauttaan. Lautta tosin lähti vajaat puoli tuntia myöhässä, kun joku sai sydänkohtauksen autokannella.
Me käytiin tuttuun tapaan syömässä, se kuuluu meidän aktiviteetteihin kun ollaan lautalla. Sen jälkeen käytiin kannella istuksimassa ja ehdittiin käydä kahvilla ennen kuin saavuttiin Tsawwasseniin. Sieltä kesti vielä tunnin ennen kuin päästiin bussiasemalla ja sieltä kotiuduttiin paikallisbussilla.
Oli kyllä mukava päivä, keli oli loistava ja oli mukavaa päästä pois kaupungista. ...ja tehdä se niin ettei jompi kumpi meistä kihise ratin takana. Kaipaan oikeasti päivä-/viikonloppureissuja, joita Euroopassa on helppo harrastaa ja julkisilla pääsee niin helposti liikkumaan. Oli se sitten Suomessa vaikka reissu Hesaan tai Saksassa asuessa reissu Pariisiin. Täällä tuo ei oikein onnistu...
Kuvia tulossa lähitulevaisuudessa...
No comments:
Post a Comment