Kuuma! ...ja telttailun iloja

Paluu metsän keskeltä kaupunkiin ei ole ollut helppo... Kämpässä ei tahdo lämpötila pudota millään alle 27 asteen ja viime yönä nukkuminen tahtoi olla tuskaista. Ensi yönä lienee syytä nukkua alakerrassa ilmapatjalla. Tänään on ollut pilvinen keli, toistaiseksi ei ole tullut luvattuja sadekuuroja. Lämmintä on silti +25 C ja sen verran kosteutta ilmassa, että tuntuu 29 asteelta. Ensi viikolla näyttäisi viilenevän hieman, aste tai pari toivottavasti helpottaa tilannetta sisällä kämpässä ja pystytään nukkumaan normaalisti öisin.

Mulla on huomenna ajokoe. Käytiin tänään ajelemassa ja huomenna pitää tehdä vielä viimeinen rutistus ennen testiä. Hieman jännittää, toivottavasti en tee tyhmiä virheitä ja sössi koetta. Jos en pääse kokeesta läpi, seuraava mahis tehdä testi on varmaankin syksyllä, sen verran ruuhkaa ajokokeisiin on. Jarilla on huomenna viimeinen lomapäivä ja mäkin oon ens viikolla tiistain, keskiviikon ja torstain töissä.

Oltiin tosiaan telttailemassa ja todettiin eilen kotiin saavuttuamme, että olisi voinut vielä yhden yön viettää luonnon helmassa. Ei tästä keskustan metelistä nauti pätkääkään kun vain muutama tunti aikaisemmin nautti aamiaista ulkona auringon paistaessa ja joen kohistessa vieressä.

Suunnattiin kohti Manning Parkia (reilut 200 kilometriä meiltä itään) keskiviikkoaamuna, meillä oli kahdeksi yöksi varaus Lightning Laken leirintäalueelle. Käytiin matkalla Chilliwackissa Tim Hortonsissa lounaalla ja pysähdyttiin Hopessa hommaamassa parking pass provincial parkeihin. Oltiin Manning Parkissa sopivasti heti yhden jälkeen ja päästiin valitsemaan telttapaikka. Laitettiin leiri pystyyn ja lähdettiin sen jälkeen rannalle makoilemaan. Lightning Laken vesi oli kylmää, piristi kummasti hellesäässä siinä vaiheessa kun sinne järveen oli uskaltautunut kastautumaan. Mulla siihen meni jonkin verran aikaa... Tuli kuitenkin talviturkki kastettua vihdoin. Vietettiin aikaa rannalla ja lopulta telttapaikalla grillaillen ja kylmää olutta siemaillen.

Tältä näytti kahden ekan yön telttapaikka.

Lightning Lake

Ei käyty telttailemassa viime kesänä kertaakaan ja eka yö teltassa on aina tuskainen. Mentiin aikaisin nukkumaan ja herättiin myös aikaisin. Aamiaisen jälkeen suunnattiin haikkaamaan Heather Trailille. Polku lähti noin 2 kilometrin korkeudesta ja ensin laskeuduttiin hieman alas ja sitten noustiin taas ylös. Maisemat oli upeat melkein koko matkan. Jari kiipesi First Brotherin huipulle, mä oottelin siellä kääntöpaikalla. Lunta oli vielä ihan kiitettävästi traililla. Tehtiin lähtiessä amatöörimäinen virhe ja otettiin ihan liian vähän vettä mukaan. Viimeiset kilometrit olivat tuskaa, kun ei oikein voinut pitää taukoja vaan piti ravata takaisin autolle itseään kostuttamaan. Kaikkiaan tuli haikattua liki 20 kilometriä ja tää haikki ei ollut mieluisin; loppumatka oli ylämäkeä. Mä nautin eniten niistä missä saa lompsia viimeisillä voimilla alamäkeen autolle. Käytiin tankkaamassa lisää juotavaa matkalla leirintäalueelle ja vietettiin iltapäivällä aikaa rannalla. Järvessä vesi oli viilentynyt hieman, mun kastautumisrituaaliin meni siis entistä enemmän aikaa.

Alppiniittyä

Lunta oli paikoin vielä paljon polulla

Perjantaina yritettiin uusia telttapaikka, mutta leirintäalue oli täyteen varattu. Pistettiin teltta läjään ja pakattiin kamat autoon. Suunnattiin ensin puiston east gatelle tankkaamaan auto ja jääkaappi. Ajettiin matkalla Mule Deerin leirintäalueen ohi, se toimii first come, first served -periaatteella ja siellä oli tilaa. Onnistuttiin löytämään telttapaikka ihan joen/puron vierestä ja päätettiin jäädä sinne vielä yhdeksi yöksi. Laitettiin teltta pystyyn ja syötiin lounasta ennen kuin lähdettiin liikkeelle uudelleen. Käytiin käppäilemässä muutamalla luontopolulla, sitten alkoi ukkostamaan ja yli pyyhkäisi kunnon ukkoskuuro, vettäkin tuli ihan reippaasti. Ajeltiin takaisin leirintäalueelle sadetta pitämään ja keitettiin kaffet sateen tauottua. Sää kirkastui nopsaan ja suunnattiin takaisin Lightning Lakelle ja vuokrattiin kanootti, sillä melottiin järvellä reilu tunti ja käytiin vielä uimassa ennen kuin suunnattiin takaisin leirintäalueelle.

Melomaan menossa

Olutta nauttimassa toisella telttapaikalla

Lauantaina pakattiin rauhassa kamat ennen kuin suunnattiin takaisin kohti Vankkua. Telttailu oli kyllä mukavaa pitkästä aikaa, varsinkin kun itikoita ei ollut liikaa. Paikoitellen niitä on riesaksi asti ja mikään ei pilaa telttailureissua yhtä tehokkaasti kuin hyttyset, no ehkä kaatosade. Unirytmi muokkautuu valon mukaan, mentiin telttaan ennen kymmentä ja pimeää ja herättiin ajoissa. Aamuisin oli aika viileää, mikä auttaa aina heräämisprosessissa. Lämmintä riitti Manning Parkissa, vaikka se on korkeammalla. Se sijaitsee Hopen ja Princetonin välissä; Hopessa mitattiin keskiviikkona +38,5 C ja Princetonissa torstaina +36,6 C, joten eiköhän Manning Parkissakin ollut yli 30 astetta lämmintä.

Käytiin kotimatkalla Abbotsfordissa aikaisella lounaalla Timpassa (Burger Kingistä ei saanut lounasta vielä klo 10.30), tankattiin ja käytiin ostamassa kirsikoita + muuta tuorekamaa. Oli jotenkin krapulamainen olo kun päästiin kotiin. Käytiin lounaalla Subeezissa, homojen määrä hämmästytti ja tuon ravintolan tunaburgeri maistuu aina hyvältä. Suunnattiin illalla vielä rannalle grillaamaan. Jericho Beachilla oli Folk Music Festival, lieneekö siitä syystä Spanish Bankseilla ollut niin valtava ruuhka, hinausautot hinasivat laittomasti parkattuja autoja tien varresta. Me onnistuttiin löytämään laillinen parkkipaikka ja roudattiin grilli + muut kamat rantaan. Nautittiin salaa parit oluet ja ruoka maistui loistavalta ulkoilmassa. Kotimatkalla tuli sitten muutama tippa vettä, onneksi lähdettiin pois ennen kuin ihmiset pakenivat rannalta massoittain.

Apukokki tarkkailee tilannetta

Kokki tarkkana