Mua pelottaa syyskuun alku. Aloitan silloin kokopäivätyöt ja se stressaa mua älyttömästi. Olen ollut nyt reilun kuukauden osa-aikaisesti töissä ja mun aika ei millään riitä kaikkeen mitä mä haluaisin tehdä ja mun to do -lista vain kasvaa pituutta koko ajan. Syyskuun alussa tilanne taatusti vain pahenee.
Kaikki te kaverit, joihin en ole ollut yhteydessä pitkään aikaan, toivottavasti luette blogia ja muistatte välillä meilata mulle kuulumisianne. Meilailen kyllä jossain vaiheessa, mutta nyt tuntuu aika kuluvan tätä blogia päivittäessä ja kun töissä istuu tietokoneen edessä koko päivän ei jaksa illalla istua tässä kauhean pitkään. En ole unohtanut ketään, aika vain ei yksinkertaisesti riitä.
Stressaan porukoiden vierailusta varmasti enemmän kuin he itse, mutta haluan heidän visiitin olevan paras mahdollinen ja heidän näkevän mahdollisimman paljon täällä. Ennen visiittiä pitäisi hieman järjestellä kaikkia näitä tavaroita, kirjoja ja lehtiä mitä olen kämppään roudannut. Veikkaan, että syyskuun alun jälkeen mun siivousinto laskee entisestään ja koska olen ylpeä kodistani, sulkeutuu ovi ulkopuolisilta toistaiseksi kunnes siivousinto palautuu ja kämppä on siistissä kunnossa.
Mä en saanut aikaan säännöllistä liikuntaa kun mulla oli paljon aikaa, liikuntarutiinin synnyttäminen nyt on taatusti vielä vaikeampaa. Mun pitää alkaa liikkumaan enemmän, kun en enää edes pääse päivisin kävelemään. Jotain siis pitää tehdä ennen kuin lihon läskikasaksi. Pitää opetella paremmin aikatauluttamaan aikaansa, esimerkiksi silittämään viikon työpaidat ja -housut kerralla, ettei tarvitse viikolla iltaisin illallisen kokkaamisen yms jälkeen alkaa vielä silittämään vaatteita.
Mä siis stressaan liikaa, mun pitää karsia tekemisiäni ja laittaa tekemisiä tärkeysjärjestykseen. Iltaisin kai olisi tarkoitus rentoutua, eikä viettää aikaa vain lyhentämällä to do -listaa. Jos ei muu auta, niin vietän viikonlopun sisällä säistä riippumatta ja lyhennän listan minimiin. Sitä en ymmärrä miten musta on tullut näin vaikea ihminen, vai olenko aina ollut tällainen... Ja miten joku kestää mua 24/7.
Nyt menen rentoutumaan telkkarin eteen tunniksi ennen kuin menen nukkumaan, tai enpäs menekään kun Jari katsoo jotain. Öö, vietän siis loppuillan tässä koneen edessä ennen kuin painan pään tyynyyn. Jännittävää... Näyttää siltä, etten tule tienaamaan tarpeeksi rahaa, että saisin ostettua oman pikkutelkkarin tänne ylös ihan heti. ...tai oman läppärin.
Taidan olla aika negatiivinen näissä postauksissa, harvemmin tulee luettua myöhemmin mitä on näpytellyt. ...edes oikoluettua eli anteeksi kaikki kirjoitus- yms virheet. Parasta lopettaa tämä löpinä nyt, palaillaan asiaan.
Edit 9.8.:
Juuh, tulihan purkauduttua eilen. Tällaista se on kun on ollut liian kauan työttömänä, tai siis liian kauan ilman kokopäivätöitä. Niin, en ole koskaan ollut vielä kokopäivähommissa, vain osa-aikaisena. About time siis. Vähemmästäkin stressi iskee. Yritän relata parhaani mukaan...
Kaikki te kaverit, joihin en ole ollut yhteydessä pitkään aikaan, toivottavasti luette blogia ja muistatte välillä meilata mulle kuulumisianne. Meilailen kyllä jossain vaiheessa, mutta nyt tuntuu aika kuluvan tätä blogia päivittäessä ja kun töissä istuu tietokoneen edessä koko päivän ei jaksa illalla istua tässä kauhean pitkään. En ole unohtanut ketään, aika vain ei yksinkertaisesti riitä.
Stressaan porukoiden vierailusta varmasti enemmän kuin he itse, mutta haluan heidän visiitin olevan paras mahdollinen ja heidän näkevän mahdollisimman paljon täällä. Ennen visiittiä pitäisi hieman järjestellä kaikkia näitä tavaroita, kirjoja ja lehtiä mitä olen kämppään roudannut. Veikkaan, että syyskuun alun jälkeen mun siivousinto laskee entisestään ja koska olen ylpeä kodistani, sulkeutuu ovi ulkopuolisilta toistaiseksi kunnes siivousinto palautuu ja kämppä on siistissä kunnossa.
Mä en saanut aikaan säännöllistä liikuntaa kun mulla oli paljon aikaa, liikuntarutiinin synnyttäminen nyt on taatusti vielä vaikeampaa. Mun pitää alkaa liikkumaan enemmän, kun en enää edes pääse päivisin kävelemään. Jotain siis pitää tehdä ennen kuin lihon läskikasaksi. Pitää opetella paremmin aikatauluttamaan aikaansa, esimerkiksi silittämään viikon työpaidat ja -housut kerralla, ettei tarvitse viikolla iltaisin illallisen kokkaamisen yms jälkeen alkaa vielä silittämään vaatteita.
Mä siis stressaan liikaa, mun pitää karsia tekemisiäni ja laittaa tekemisiä tärkeysjärjestykseen. Iltaisin kai olisi tarkoitus rentoutua, eikä viettää aikaa vain lyhentämällä to do -listaa. Jos ei muu auta, niin vietän viikonlopun sisällä säistä riippumatta ja lyhennän listan minimiin. Sitä en ymmärrä miten musta on tullut näin vaikea ihminen, vai olenko aina ollut tällainen... Ja miten joku kestää mua 24/7.
Nyt menen rentoutumaan telkkarin eteen tunniksi ennen kuin menen nukkumaan, tai enpäs menekään kun Jari katsoo jotain. Öö, vietän siis loppuillan tässä koneen edessä ennen kuin painan pään tyynyyn. Jännittävää... Näyttää siltä, etten tule tienaamaan tarpeeksi rahaa, että saisin ostettua oman pikkutelkkarin tänne ylös ihan heti. ...tai oman läppärin.
Taidan olla aika negatiivinen näissä postauksissa, harvemmin tulee luettua myöhemmin mitä on näpytellyt. ...edes oikoluettua eli anteeksi kaikki kirjoitus- yms virheet. Parasta lopettaa tämä löpinä nyt, palaillaan asiaan.
Edit 9.8.:
Juuh, tulihan purkauduttua eilen. Tällaista se on kun on ollut liian kauan työttömänä, tai siis liian kauan ilman kokopäivätöitä. Niin, en ole koskaan ollut vielä kokopäivähommissa, vain osa-aikaisena. About time siis. Vähemmästäkin stressi iskee. Yritän relata parhaani mukaan...
No comments:
Post a Comment