Yleensä lomalta on ollut mukavaa palata kotiin ja olen odottanut jotain tiettyä asiaa innolla, yleensä ruokaa (sushia tai thaimaalaista). Tällä kertaa olisin mielelläni viettänyt enemmänkin aikaa Euroopassa ja ehkä käynyt vielä muutamassa paikassa. Saksassa oli yllättävän kotoinen olo, sellainen jota täällä Vancouverissa ei ole saavuttanut. Ehkä se muutto Saksaan on varteenotettava vaihtoehto...
Vancouverissa kiinnittyi heti huomio meluun, sitä riittää. Kadun toisella puolella olevalta rakennustyömaalta leviää melua vaikka olisi ikkunat kiinnikin. Rakennusbuumi on sellaisissa mitoissa, että melkein joka korttelissa on rakennustyömaa. ...ja jos ei rakenneta uusia asuintaloja, työn alla on uusi "metro"linja lentokentän kautta Richmondiin. Suhteellisen meluttoman loman jälkeen ensireaktio Vancouverista ei ollut paras mahdollinen ja kesti muutaman päivän ennen kuin löydettiin taas kaupungin parhaat puolet. ...ja toissapäivänä kun oltiin istumassa rannassa ihailemassa auringonlaskua oli taas sellainen fiilis, että miksi täältä pitäisi minnekään muuttaa.
Vancouver on mukava kaupunki asua ja on tullut useaan otteeseen todettua, että täältä on vaikeaa muuttaa pois vapaaehtoisesti. Ennen tätä reissua en ollut päässyt Suomeen vajaaseen 2 vuoteen ja edellisestä Saksan visiitistä oli liki 6 vuotta. Täällä asuessa on koko ajan kasvanut ikävä Eurooppaan, ei välttämättä Suomeen. Täällä on vain jotenkin niin syrjässä. Mä luulen, että tämän reissun aikana viisari kääntyi Euroopan suuntaan, se on sitten eri asia tapahtuuko muutto muutaman kuukauden vai muutaman vuoden päästä. Siihen vaikuttaa osaltaan se miten ja millaista työtä löydän nyt. Tietty Jarin työtilanne on se kaiken ratkaiseva tekijä.
Jos joku on ollut suunnittelemassa matkaa Vancouveriin meitä moikkaamaan, kehoittaisin pikkuhiljaa alkamaan miettimään reissun ajankohtaa. Meillähän on vieraita ravannut ihan jatkuvasti, NOT! Enkä siis jaksa uskoa tämänkään manifestin aiheuttavan suurta lisäkysyntää vieraspatjalle, mutta toivossa on hyvä elää. ;-)
Vancouverissa kiinnittyi heti huomio meluun, sitä riittää. Kadun toisella puolella olevalta rakennustyömaalta leviää melua vaikka olisi ikkunat kiinnikin. Rakennusbuumi on sellaisissa mitoissa, että melkein joka korttelissa on rakennustyömaa. ...ja jos ei rakenneta uusia asuintaloja, työn alla on uusi "metro"linja lentokentän kautta Richmondiin. Suhteellisen meluttoman loman jälkeen ensireaktio Vancouverista ei ollut paras mahdollinen ja kesti muutaman päivän ennen kuin löydettiin taas kaupungin parhaat puolet. ...ja toissapäivänä kun oltiin istumassa rannassa ihailemassa auringonlaskua oli taas sellainen fiilis, että miksi täältä pitäisi minnekään muuttaa.
Vancouver on mukava kaupunki asua ja on tullut useaan otteeseen todettua, että täältä on vaikeaa muuttaa pois vapaaehtoisesti. Ennen tätä reissua en ollut päässyt Suomeen vajaaseen 2 vuoteen ja edellisestä Saksan visiitistä oli liki 6 vuotta. Täällä asuessa on koko ajan kasvanut ikävä Eurooppaan, ei välttämättä Suomeen. Täällä on vain jotenkin niin syrjässä. Mä luulen, että tämän reissun aikana viisari kääntyi Euroopan suuntaan, se on sitten eri asia tapahtuuko muutto muutaman kuukauden vai muutaman vuoden päästä. Siihen vaikuttaa osaltaan se miten ja millaista työtä löydän nyt. Tietty Jarin työtilanne on se kaiken ratkaiseva tekijä.
Jos joku on ollut suunnittelemassa matkaa Vancouveriin meitä moikkaamaan, kehoittaisin pikkuhiljaa alkamaan miettimään reissun ajankohtaa. Meillähän on vieraita ravannut ihan jatkuvasti, NOT! Enkä siis jaksa uskoa tämänkään manifestin aiheuttavan suurta lisäkysyntää vieraspatjalle, mutta toivossa on hyvä elää. ;-)
No comments:
Post a Comment